Kyberturvallisuus on noussut liiketoiminnan ja yhteiskunnan kriittiseksi kivijalaksi. Digitalisaation ja teknologian nopea kehitys tuo mukanaan valtavia mahdollisuuksia, mutta samalla myös yhä monimutkaisempia uhkia, jotka edellyttävät jatkuvaa kehittämistä – niin organisaatioilta kuin lainsäätäjiltäkin.
Suomessa kyberturvallisuus on nostettu vahvasti esiin hallitusohjelmassa. Esimerkiksi kyberturvallisuusstrategia uudistettiin ja tavoitteena on kirkastaa viranomaisten vastuunjakoa, tehostaa tiedonvaihtoa ja varmistaa, että lainsäädäntö pysyy mukana teknologian kehityksen vauhdissa.
Osana kehitystä Suomessa astui huhtikuussa 2025 voimaan uusi kyberturvallisuuslaki, joka perustuu EU:n NIS2-direktiivin vaatimuksiin. Laki asettaa tiukempia velvoitteita erityisesti kriittisillä aloilla toimiville organisaatioille. Riskienhallinta, poikkeamien raportointi ja toimitusketjujen turvallisuus ovat nyt lainsäädännön ytimessä.
Laki velvoittaa yrityksiä varautumaan kyberuhkiin ennakoivasti ja kehittämään järjestelmiään jatkuvasti. Kyberturvallisuus ei ole enää pelkästään IT-osaston asia – se on osa organisaation laajempaa resilienssiä ja toimintavarmuutta.
Kyberuhkien kenttä muuttuu jatkuvasti. Kiristyshaittaohjelmat (ransomware) ovat yleistyneet ja kehittyneet edelleen, ja niiden tarjoaminen palveluna (Ransomware-as-a-Service, RaaS) mahdollistaa hyökkäysten helpon kaupallistamisen. Rikolliset verkostot ovat entistä organisoituneempia ja suuntautuneet voimakkaasti kyberrikollisuuteen.
Tulevaisuuden riskikenttää muovaa yhä enemmän tekoäly, jota rikolliset hyödyntävät esimerkiksi väärennösvideoiden (deepfake) ja ääniväärennösten luomisessa. Tekoälyn avulla voidaan tuottaa uskottavia videoita ja ääntä, joissa olemassa olevien tai keksittyjen henkilöiden puhe ja liikkeet synkronoidaan aidon oloisesti. Näitä voidaan käyttää esimerkiksi:
Tällaiset sisällöt tekevät huijauksista entistä uskottavampia ja vaikeampia tunnistaa.
Kyberturvallisuus ei rakennu pelkästään teknisten ratkaisujen varaan. Yhteistyö eri toimijoiden kesken on välttämätöntä, erityisesti kriittisten palveluiden turvaamisessa. Suomessa tätä yhteistyötä on vahvistettu kokonaisturvallisuusmallin mukaisesti, mutta NIS2-direktiivi ja kyberturvallisuuslaki korostavat entisestään organisaatioiden omaa vastuuta ja toimitusketjujen hallintaa.
Samalla henkilöstön osaamisen kehittäminen on tärkeämpää kuin koskaan. Digitaalisen sisällön kriittinen tarkastelu, huijausten tunnistaminen ja perustietoturvataidot, kuten salasanojen hallinta ja tunnistautumisen suojaaminen, ovat olennaisia suojauskeinoja kehittyviä uhkia vastaan.
Tietoisuus väärennösteknologian mahdollisuuksista on ensimmäinen askel – mutta varautuminen edellyttää jatkuvaa koulutusta ja prosessien kehittämistä.
Kyberturvallisuus on maraton, ei sprintti. Vaikka NIS2-direktiivi ja kyberturvallisuuslaki asettavat nyt uudet raamit organisaatioiden toiminnalle, uhkien kehittyvä luonne vaatii jatkuvaa valmiuden parantamista.
Organisaatiot, jotka ottavat kyberturvallisuuden osaksi strategiaansa ja näkevät sen kilpailuetuna – eivät pelkästään velvoitteena – pärjäävät paremmin kilpailussa. Turvallisuus on investointi, joka tukee toimintavarmuutta, brändiä ja luottamusta.